Tontti plakkarissa

Kauan jo haaveiltu ja mietitty, mahdottomaltakin tuntunut unelma on aivan yhtäkkiä saanut vauhtia. Tontteja oli kyllä katseltu jo kuukausia ja hetken aikaa jopa ihan vakavastikin. Silti ei ihan oltu osattu varautua siihen, että kun se oikea löytyi, siinä ei mennyt vuorokauttakaan, kun saimme jo onnitella itseämme tiukan tarjouskilpailun voittajina. Meillä olisi ihan oma tontti! Kauppoihin saakka kuitenkin vähän himmailtiin hehkutuksen kanssa, saatoimme jopa lukea, että kiinteistökauppojen peruuntuminen on yleisempää ja molemmille osapuolille mutkattomampaa, kun varausmaksukäytäntöä ei ole ja perääntyminen on ns. "sallittua" (vrt. osakehuoneiston kauppa).

Toukokuussa kuitenkin teimme kaupat ja päästiinhän sitä jo kirmailemaan omalla niityllä - no, ehkä puutarha on todenmukaisemmin sanottu, mutta kirmailtiin kuitenkin. Alla hieman kuvia ensimmäisestä kunnon käynnistä tontilla (alue oli tuttu ja käytännössä tarjosimme jo näkemättä tonttia sillä hetkellä, mutta vielä ei ainkaan kaduta! Muutoin tontin tiedot seulottiin kyllä läpi, eikä edes maanalainen rahtijunarata kulkenutkaan tontin alla, kuten välittäjä ensin saattoi antaa ymmärtää. Se on vain uskottava Vantaan kaupungin rakennusvalvonnan maankäyttöpuolen asiantuntijoita, että se on se Lahden tie, minkä vieressä se vaikuttaa..)

Ja nyt niitä kuvia:


Ensimmäistä kertaa kunnolla tutustumassa tiluksiin.



Tontilla on kaksi omenapuuta, jotka eivät naapurin mukaan ole ainakaan viimevuonna tuottaneet paljon muumioita kummempia omppuja. Ajattelimme kokeilla leikata puuta hieman pienemmäksi, ja jos se selviää rakennusurakasta, saattaisi siihen jopa jokunen omena kypsyä jonkun vuoden kuluttua.



Tontti on ollut aiemmin siis osa naapuritalon pihaa. Pari vuotta sitten lohkottu tontti on kuitenkin toiminut edelleen nykyisen naapurin pihana ja on siksikin ollut ihan hyvässä kunnossa. Kaupassa vetovastuu siirtyi meille ja kyllähän siellä raivattavaa riittää! Puskia ja pensaita on paljon ja muutamia isompiakin puita. Siitä sitten seuraavassa postauksessa!

Eli tervetuloa mukaan seuraamaan tätä tietä, toivon mukaan ei kovin kivistä, vaikka siihenkin on henkisesti valmistauduttu! Kiitollisin mielin lukuisista rakennusblogeista, joita ollaan luettu, tuntuu, että olisi arvokasta jakaa ja myös säilyttää projektinaikaisia fiiliksiä itsekin blogin muodossa. Ja jääpähän siis ainakin hyvät muistot, joihin palata!

Kommentit

Suositut tekstit