Nainen naulaa
Sain tässä taannoin ihan oikean vapaa-illan. Pojat jäivät miehen kanssa kotiin ja minä sain aivan itse keskenäni mennä raksalle, ja kyllähän oli virtaa! Oli niin huikeaa päästä rakentamaan ilman, että täytyy huolehtia herääkö vauva, kaipaako isompi pissattajaa tai juotavaa ym. Ja kevään tilapäisen keskivartalolihavuuden jälkeen on niin siistiä, kun pystyy liikkumaan normaalisti ja huomattavasti ketterämmin..
Välillä postinkantajat katsovat hieman oudosti, kun nainen onkin vastaanottamassa lähetyksiä. Rautakaupassa katsovat ensin kummaksuen, mutta huomaavat kyllä palvella, kun osaankin pyytää spesifisti jotain tiettyä, jota he eivät ehkä olettaneet minun osaavan pyytää. Hyvä esimerkki positiivisesta kokemuksesta oli esim. Ollikaisen hirsitalomyyjä, jonka tarjouskeskustelun kävin yksin ongelmitta. Toistaiseksi olen aina saanut hyvää palvelua, siitäkin huolimatta, että ensimmäinen ilme ei aina sitä ennakoi. Vaikka poikkeuksiakin kyllä on; jostain syystä kattoristikoidemme toimittaja puhutteli minua todella tylysti, kun yritin tiedustella, paljonko tilaa järjestetään saapuvalle tavaralle. Vastaus oli luokkaa "Älä sinä kuule siinä huolehi, mää oon yli 20 vuotta ollut näissä hommissa, että eiköhän me saada nämä ite". Noh, enkai vain olisi auttanut raivaamaan tilaa postimerkin kokoisella tontillamme, mutta hoitakoot tämä rautainen ammattilainen itse sitten kuormalavojen siirtelyt sun muut.
Mieheltäni olen kuullut, että tuttumme ovat kommentoineet lähinnä positiiviseen sävyyn, että mitä, sun rouvako se siellä ampuu naulapyssyllä ja proppaa ja sahaa ym. Minä kai se haluan tätä taloa aivan yhtä paljon kuin miehenikin, eikä se olisi mun mielestä reilua, että mä istuisin kotona ja odottaisin valmista. Kevät oli jo aivan tarpeeksi rankkaa, kun en kuntoni puolesta voinut olla mukana ja mies rakensi yksin kattoa ja aluksi alapohjaakin. Yhdessä on paaaljon mukavampaa ja työtkin etenevät puolet nopeammin. Ja olen minä oppinutkin aivan valtavasti uutta. Aivan parhautta. Ja parasta on se, että välillä mies hoitaa lapsia, että minäkin saan rakentaa ja sitten vuorostaan toisin päin. Sillälailla tasa-arvoisesti.
Miten teillä jakautuu raksa-arki ja vastuut? Oletteko molemmat mukana rakentamassa, vai löytyykö täältä yksin naisrakentajia? Miten teitä on kohdeltu esim rautakaupoissa, talotoimittajien suunnalta, tavarantoimittajien puolelta?
/Janina,
jolla on äärettömän sotkuinen koti ja valtava pyykkivuori, koska mieskään ei ole ehtinyt kotitöihin.
Välillä postinkantajat katsovat hieman oudosti, kun nainen onkin vastaanottamassa lähetyksiä. Rautakaupassa katsovat ensin kummaksuen, mutta huomaavat kyllä palvella, kun osaankin pyytää spesifisti jotain tiettyä, jota he eivät ehkä olettaneet minun osaavan pyytää. Hyvä esimerkki positiivisesta kokemuksesta oli esim. Ollikaisen hirsitalomyyjä, jonka tarjouskeskustelun kävin yksin ongelmitta. Toistaiseksi olen aina saanut hyvää palvelua, siitäkin huolimatta, että ensimmäinen ilme ei aina sitä ennakoi. Vaikka poikkeuksiakin kyllä on; jostain syystä kattoristikoidemme toimittaja puhutteli minua todella tylysti, kun yritin tiedustella, paljonko tilaa järjestetään saapuvalle tavaralle. Vastaus oli luokkaa "Älä sinä kuule siinä huolehi, mää oon yli 20 vuotta ollut näissä hommissa, että eiköhän me saada nämä ite". Noh, enkai vain olisi auttanut raivaamaan tilaa postimerkin kokoisella tontillamme, mutta hoitakoot tämä rautainen ammattilainen itse sitten kuormalavojen siirtelyt sun muut.
Mieheltäni olen kuullut, että tuttumme ovat kommentoineet lähinnä positiiviseen sävyyn, että mitä, sun rouvako se siellä ampuu naulapyssyllä ja proppaa ja sahaa ym. Minä kai se haluan tätä taloa aivan yhtä paljon kuin miehenikin, eikä se olisi mun mielestä reilua, että mä istuisin kotona ja odottaisin valmista. Kevät oli jo aivan tarpeeksi rankkaa, kun en kuntoni puolesta voinut olla mukana ja mies rakensi yksin kattoa ja aluksi alapohjaakin. Yhdessä on paaaljon mukavampaa ja työtkin etenevät puolet nopeammin. Ja olen minä oppinutkin aivan valtavasti uutta. Aivan parhautta. Ja parasta on se, että välillä mies hoitaa lapsia, että minäkin saan rakentaa ja sitten vuorostaan toisin päin. Sillälailla tasa-arvoisesti.
Miten teillä jakautuu raksa-arki ja vastuut? Oletteko molemmat mukana rakentamassa, vai löytyykö täältä yksin naisrakentajia? Miten teitä on kohdeltu esim rautakaupoissa, talotoimittajien suunnalta, tavarantoimittajien puolelta?
/Janina,
jolla on äärettömän sotkuinen koti ja valtava pyykkivuori, koska mieskään ei ole ehtinyt kotitöihin.
On täällä vilissyt jo kuvia aiemminkin minustakin työntouhussa. Näiden lämmönluovutuslevyjen asentamiseen sain maailman parhaan pikkuapulaisen!
Ekovillapuhalluksen painelu ja polkeminen olikin rankkaa puuhaa. Polkeminen siksi, että liian tiiviisti ei saanut painella, joten polviin sai kyllä hyvän joustoliikkeen ottaa käyttöön. Ja ei muuten tarvinnut miettiä enää treeniä tämän lisäksi...
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä kommentti! :)