Itsestään selviä valintoja

Kun aloimme haaveilla omasta omakotitalosta, oikeastaan ainoa vaihtoehto oli, että se rakennetaan itse. Tähän on useitakin syitä, painavampina varmasti pääkaupunkiseudun hintataso ja toisena – ja ehkä tärkeimpänä se, että halusimme hirsitalon. Pääkaupunkiseudulla olemassa olevat hyväkuntoiset hirsitalot ovat hurjan kalliita ja vanhan ostamiseen liittyy aina omat riskinsä.

Yksi syy oli myös vanhan ostamiseen liittyvät riskit. Sisäilmaongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana. Ongelmaista tuntuu olevan, jos esimerkiksi hengittävään ja perinteisin menetelmin rakennettuun taloon tehdään remonttia (lue: tai on tehty tuossa jokunen vuosikymmen sitten…), joten aina rakennekaan ei ratkaise, vaan se, minkälaista remonttia taloon on mahdollisesti sen jälkeen tehty. Perinteisellä menetelmällä aikoinaan rakennetut terveet talot homehtuvat, kun taloa pyritään tiivistämään höyrysuluilla ja muilla eristeillä ja näin tukitaan esimerkiksi täysin luonnollinen, ikivanha ja toimivaksi todettu painovoimainen ilmanvaihto. Tähän tietenkin ajaa osaltaan tiukat energiavaatimukset. Uskallan silti väittää, että talo, jonka lämmityskustannukset ovat hieman korkeammat, on kuitenkin pienempi rasite ympäristölle, kuin kokonainen purkukuntoinen hometalo, puhumattakaan terveydellisistä haitoista, jotka varmasti tuovat omat lisäkustannuksensa yhteiskunnalle.

En henkilökohtaisesti luota muoviin. Uusi talo ensimmäisten vuosien aikana toimii varmasti erinomaisesti, ilma on puhdasta ja raikasta jne. Energiahäviöt ovat todennäköisesti hyvin vähäiset. Kuitenkin, vuosien kuluttua, esimerkiksi 20 tai vaikkapa 50 vuoden kuluttua, näen epätodennäköisenä, että höyrysulkumuovit ym. säilyvät ehjinä ja hapristumattomina. Vaurioita voi olla kuitenkin vaikea huomata. Kun sisäilman ja ulkoilman lämpötilaeron takia kondenssivesi pääsee kastelemaan eristeenä olevat mineraalivillat, on pommi valmis. Tietty, en ole alan asiantuntija, mutta sen verran olen lukenut sisäilmaongelmia käsitteleviä artikkeleita, että pelottaisi ryhtyä rakentamaan taloa vain noin 30-40 vuodeksi. Tämän vuoksi hirsitalo on meille itsestään selvä ja ainoa mahdollinen vaihtoehto. Ja on toivon mukaan sijoitus yli 100 vuodeksi - jos ei meille loppuelämän kodiksi, niin ainakin seuraavillekin asukkaille.

Ihan alusta emme lähde hirsiä kuitenkaan veistämään. Hirsitalopaketti tulee olemaan todennäköisesti painumatonta lamellihirttä joltakin suomalaiselta hirsitalotoimittajalta. Painumatonta sen takia, että rakennamme pääkaupunkiseudulle ja painumaton hirsi mahdollistaa modernin ulkonäön kapeine ikkunapuitteineen ja suurine ikkunoineen. Vaikka massiivihirsi olisi varmasti parempi vaihtoehto ekologiselta kannalta ajatellen, teemme tässä kohtaa yhden "kompromissin". Lamellihirsi on silti paljon parempi vaihtoehto, kuin moniaineiset ja monikerroksiset teollisin kemikaalein kyllästetyt materiaalit ja höyrysulut ja villat (ja ties mitä kaikkea muuta). Lisäksi painumaton hirsi mahdollistaa säätöruuvien ja painumavarojen poisjättämisen, joka on tavallisessa hirsirakentamisessa aina välttämättömyys. Pitkäristinurkkainen pyöröhirsihuvila saattaa olla ensimmäinen mielikuva, joka monille tulee hirsitalosta. Onneksi markkinoilla on ollut moderneja hirsitalomalleja jo jonkin aikaa ja niiden toimittajien määrä lisääntyy kokoajan.

Olemme tutustuneet muutamiin hirsitalotoimittajiin ja olemme pyytäneet tarjouksia muutamista paikoista. Odotamme innolla ensimmäisiä tarjouksia, joka varmasti konkretisoi myös taloudellisesti. Kovin on vaikeaa arvioida, paljonko ekopuhallusvillaa tarvitaan katolle saatika mitä se maksaa.. Taistelusuunnitelma siinä vaiheessa, kun olemme vastaanottaneet tarjoukset, on palkata jokaiselle rakennusprojektille pakollinen pääsuunnittelija ja käydä tarjoukset läpi, hioa mahdolliset pohjamuutokset ja ulkonäkö kuntoon. Toivotaan, että saadaan hyvä tarjouskilpailu aikaiseksi ja ensinnäkin, että saadaan hyviä tarjouksia.

Seuraavaksi hieman fiilistelykuvia, joista olemme ammentaneet pieniä osia omaan projektiimme.

Honka Markki, Asuntomessukohde Seinäjoella 2016. Aivan upea musta talo, joissa kauniita puuyksityiskohtia. Sen olemme päättäneet, että meidän talostamme tulee musta! Vau miten siistiä! (Kuva Pinterestistä)

Suunnitelmissamme talossa on pulpettikatto, joka jatkuisi terassinkatteena ja suojaisi enimmältä auringolta kesäisin. Kerroksia on yksi, mutta sekin korkeaa tilaa olohuoneen (ja keittiön?) kohdalta. (Kuva Pluspuun nettisivuilta)

Ja aloitimme keskustelunkin myös aidasta, sillä kaava vaatii aidan ja emme olleet ollenkaan ajatelleet, minkälaisia aitoja nykyaikana edes on. Aidan olisi myös hyvä pitää naperot sen sisäpuolella, ja kun näin tämän, tiesin, että tässähän se! Oltiin molemmat samaa mieltä, joten öljytty "tipparima-aita" it is! Sen rakentaminen on myös melko helppoa, joten plussaa siitäkin.

(Kuva Kontio Glass House esitteestä)

Tänään mies piirtää, jotta saadaan suunnitelmat lähetettyä tarjouspyyntöjen kera ja minä kirjoitan. Huomenna kuullaan ensimmäisen tarjouksen esitelmä. Jännää!


Stay tuned!
-J